Vaikutelmia: Kiertueen ensimmäinen esiintyminen. Paikka oli auditorio nousevalla katsomolla. Akustiikka hyvä, tunnelma outo, jäykähkö. Normaalia aloittelukankeutta. PA:n ja valojen kokoamiseen kului kolmisen tuntia ensi yrittämällä.
Soitto aloitettiin 21.20. Yleisö pysyi hillitysti penkeillä, paitsi pariakymmentä, jotka äityivät tanssimaan. Soittolistalla oli liian runsaasti uuden albumin kappaleita. Päätettiin jälkeenpäin muuttaa listan painotusta kattamaan tuotantoa laajemmin. Pitää soittaa kappaleita, joita ihmiset kuitenkin tulevat kuulemaan.
Yleisö oli istuvasta tilasta huolimatta hyvin mukana koko ajan ja suhtautui suvaitsevasti yhtyeen ensi-iltajäykkyyteen.
Yhtye ja henkilökunta pisteyttää oman panoksensa (4 - 10):
Tekninen toteutus: 9-
Taiteellinen vaikutelma: 7 1/2
Yhtyeen kommentteja:
"Keikkapaikka oli perseestä", "Olihan se auditorio helevetin hyvä... soittamisen kannalta" , "biisijärjestys menee uusiksi", "asiallisia faneja, tajuavat tästä hommasta enemmän kuin me." "No ei sen vielä tarvi olla paljon."
Muuta: Hotellin vastaanotossa osattiin kertoa, että jatkoravintolassa tulee sitten varmasti turpaan muusikonretaleille. Näin ei kuitenkaan käynyt. Sääli.
Vaikutelmia: Soitto jäsentyy, lista on uusittu. Sali on aivan täynnä, kuuma ja kostea, väki pakkautuu tiukkaan lavan eteen jo hyvissä ajoin ennen keikkaa. Järjestelmällistä kaaosta. Uusi materiaali vaikuttaa olevan jo tuttua. Erittäin onnistunut esiintyminen. Tullikamari on vakioasiallinen esiintymispaikka, mutta tänään otteessa oli jotain poikkeuksellisen hienoa. Hiki liimasi yhtyeen ja yleisön yhdeksi höyryäväksi tahnaksi.
Tekninen toteutus: 9
Taiteellinen vaikutelma: 9+
Kommentteja: "Sauna", "Kirosäkeissä väki lauloi jo niin lujaa mukana, etten kuullut omaa ääntäni monitoreista, vaikka ne oli täysillä", "Paras keikka tähän mennessä...", " Ei me vissiin ollakkaan tultu niin vanahoiksi", " Jatkot lienee väistämätön kauhistus", "Tämänhän takia näitä keikkoja tehdään", "Vielä 15 keikkaa tähän putkeen!"
Muuta: Discopolis - kannet ja promokuvat ottanut Talusin oli yhtäkkiä varoittamatta lavalla heilumassa kameran kanssa. Oli saada kitarasta päähänsä. Toivottavasti linssinsuojus oli poistettu. Herra tuottaja Hakanen oli myös kuulemassa eläviä toteutuksia joista mainitsi pitäneensä.
Vaikutelmia: Kasisali on kouluruokalan näköinen paikka, jossa on soitettu kerran aiemmin. Päätämme, että vain sadan kilometrin päässä esiintyvä Type O Negative on verottanut yleisömäärää.
Soundchekissä yhtye on vielä eilisen valvomisen painama, mutta löytää keikalle energiansa. Muutamissa kappaleissa on merkillistä soittoteknistä kohellusta, mutta se selvitetään meille harvinaisen siististi. Suhteellisen punk-asentoista touhua.
Yleisö on nuorta, asiallista, hyvin hengessä mukana. Lavalta katsoen vasemmassa laidassa olevat tytöt tekevät koko esiintymisen ajan kuin jotain rituaalista käsimerkkiä, joka tulkitaan myöhemmällä konsensuksella PSI-kirjaimen piirtämiseksi. Korjatkaa, jos olemme onnettomasti erehtyneet. Ehkä ne olivat heidän puhelinnumeroitaan.
Tekninen toteutus: 9
Taiteellinen vaikutelma: 8 1/2
Kommentteja: "Jos me ei olla tarpeeksi kaupallisia, tulkaa tänne lavalle sanomaan se!", "En kyllä todellakaan ole koskaan soittanut noin huonosti!", "Kyllä sinä soitat aina noin huonosti".
Muuta: Grumpsin laulaja ystävällisesti lahjoo meidät yhtyeensä eepeellä.
Vaikutelmia: Kuopiosta oli vaikeaa löytää keikkapaikkaa! Luulivat , ettei riitä yleisöä kattamaan kuluja! Tämän Veda sitten järjesti puoliväkisin, koska oltiin ehdottomasti päätetty soittaa Kuopiossa tällä kertaa.
Tehdas on matalakattoinen sali, jossa lavalla seisoen kolhii päätään lamppuriveihin. Vänä teki melkoista akrobatiaa mahduttaessaan valot.
Soiton alkaessa huomaamme, että väkeä on liikaa. Eturivi puristuu pahasti lavaa vasten ja koko systeemi on mennä täydeksi kaaokseksi. Mustelmia, paniikkia, rockhysteriaa. Koko yleisö yrittää silti tanssia ja laulaa. Muutaman alkukappaleen välillä rauhoitellaan ja pyydetään kaikkia peruuttamaan pari metriä. Lopulta saadaan tarpeeksi järjestysväkeä eteen, eikä kukaan ole enää välittömässä loukkaantumisvaarassa. Tunnelma on silti koko ajan ehdottoman hillitön ja rok. Betonilattia notkuu.
Lavalta poistuttaessa huomataan, että palohälytin on lauennut ja piha on täynnä paloautoja. Lavalla saapastelee paloväkeä täydessä sotisovassa, kirves lanteella. Mainiota!
Tekninen toteutus: 8 1/2
Taiteellinen vaikutelma: 9 1/2
Kommentteja: "Pelkäsin koko ajan, että joku kuolee siinä edessä", "Minä tuommosessa kaaoksessa viihdyn, paitsi kun tulee mikkitelinettä päin hammasta", "Hyvinhän se loppujen lopuksi meni, kun väsyivät punkemaan", "Loistavaa, missä täällä on jatkoravintola...", "Paikkahan olisi mainio, jos ne matalat lamput rälläköitäisiin pois".
Muuta: Keikalla erinomaiset järjestysmiehet. Hyvä kaupunki. Hotellissa jäi Yrjänälle suihkunnuppi käteen ja huoneen puhelin oli sisältä tyhjä! Kalakukko jäi ostamatta.
Vaikutelmia: Kerubi on maan hankalimpia paikkoja roudata ja kamojen pystyttelyyn meni aika kauan. Edellinen Kerubin keikkamme oli yhtyeen historian huonoin, ja paikkaushalut olivat kovat. Sunnuntaipäivän tuntu kuitenkin huoletti.
Soitto sujui edellispäivään verrattuna rauhallisesti ja teknisesti hyvin. Väki keskittyi kuuntelemaan kuumassa, ahtaassa salissa. Sunnuntai todellakin. Jossain vaiheessa joku nainen tuli pitkäksi toviksi seisomaan lavan eteen keskisormet pystyssä ja huuteli biisien väleissä käteenvetokehotuksia ja käski meidän painua helvettiin plagioimasta Ismo Alangon tyyliä! Kosmista. Lopulla keikkaa hyvin kaunis neiti nousi eturivistä tanssimaan lavalle aistikkaasti suoraan Rasion eteen. Rasio oli kuitenkin niin keskittynyt soittoon (kuten tavallisesti), ettei hän huomannut koko ilmiötä.
Tekninen toteutus 9-
Taiteellinen vaikutelma: 8+
Kommentteja: "Vittu mitä ne tulee seisoskelemaan meidän keikoille!", "Älä viitti, ihmiset on menossa huomenna töihin", "Minusta tämä meni helvetin hyvin", "Jotenkin sitä aina piristyy keikalle, vaikka olisi kuinka poikki", " Pelottavan tarkkaavaisen näköistä yleisöä", "Joku tyyppi tuijotti koko ajan minua silmiin täysin liikahtamatta ja näytti hullulta...".
Muuta: Radiomafian ja EMIn järjestämän kilpailun voittajat Jonna ja Susanna tulivat pienkoneella Helsingistä. Koneessa olivat myös Anssi Autio Mafiasta ja Ilkka Mattila Hesarista sekä EMIn Nora. Seurue illasti yhtyeen kanssa. Jonna teki Mafiaan pienen haastattelun Yrjänän kirjallisista mieltymyksistä. Toivottavasti heillä oli hyvä paluulento kaikilla. Veikkaamme seuraavan päivän oloa esiintyneen! Joensuussa on mahdotonta olla hillitysti.
Vaikutelmia: Ennenmuinoisessa kotikaupungissa soittaminen on aina oma lukunsa. Se on jotenkin eri tavoin hienoa, mutta pelottavampaa kuin missään muualla. Jesperi on soittopaikkana parhaita klubeja Suomessa, jotenkin Tavastian tyyppinen ratkaisultaan. Paikan entinen omistaja oli vilunkimiehiä ja veti kotiinpäin bändien kustannuksella, mutta nyt uuden omistajan myötä on talossa oikea ja asiallinen meininki kaikin puolin. Toimiva klubi keskellä ei-mitään on pieni ihme.
Olimme ajaneet päivän Joensuusta, ja jossain vaiheessa matkaa laskeutui yllemme elämää suurempi bussiahistus. Valitusta ja vittuilua puoleen ja toiseen, ankea tunnelma, väsymys lyhyen yön jälkeen. Kun maisema alkoi olla lumisempaa, olo helpotti. Pohjoisen kauneus on sellaista, että se pistää asiat järjestykseen ja perspektiiviin.
Hieman arvelutti, millainen olisi maanantaipäivän imu pimeään kapakkaan rokkia kuulemaan, mutta ihmistä tuli hyvin. Lisäksi tuttuja, sukulaisia yms. Lapsuudenkodeissa otetut suihkut ja unoset saivat orkesterinkin henkiin vähitellen.
Ja loppujen lopuksi Torniossa pitää aina näyttää. Väsyneenä maanantaiyleisön edessä taisimme ylittää itsemme. Sumppi sanoi heti keikan jälkeen, että teknisesti ottaen hän ei ollut koskaan kuullut meidän soittaneen niin hyvin ja tiukasti (monitoroituaan noin 50 keikkaamme). Hyvin se menikin. Selväpäinen yleisökin oli lopuksi aivan revennyttä. Pyörivät sähkökoneet on hölmössä mahtipontisuudessaan täydellinen setinlopetuskappale ja muutenkin soittolista alkaa olla kohdallaan nousuineen ja laskuineen.
Kommentteja: "Järki lähti!", "Ehkä paras keikka Torniossa", "Niinhän me aina sanotaan", "Jos tässä pitää alkaa vielä ryyppäämään, mulle saa ostaa bussilipun Helsinkiin välittömästi", "Täällä aina huomaa kuinka tuo joki ja tämä maisema ja pimeys ja lumi on joka paikassa meidän lauluissa", "En ole todellakaan ikinä iskeny noin lujaa... ajattelin että vaikka henki menis - ".
Tekninen toteutus: 9 1/2
Taiteellinen vaikutelma: 9+
Muuta: Janne reväytti selkänsä jossain vaiheessa päivää ja soitti kylki siteessä. Illalla käytiin läpi päivän vitutusta ja oltiin taas yhtä suurta p... Huomenna saa nukkua pitkään!
Vaikutelmia: Yöpakkanen oli jäädyttänyt bussin Torniossa Jesperin pihalla. Putket kaikki umpijäässä, ajosäde pari kilometriä ennen keittämistä ja sisälämmitin pois toiminnasta. Kiitokset vain Nummenpalolle pakkasnesteen unohtamisesta. Voimme olla pohjoisesta, mutta meilläkin on ihmislajille ominaiset raja-arvot, joiden sisällä pysyy hengissä. Kolmannella yrittämällä löysimme sillankorvasta huolto-aseman, jonka hallissa oli tilaa lämmitellä putkia, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa. Rovaniemellä tulisi kiire.
Auto saatiin liikkumaan, mutta lämmitintä ei vieläkään voinut käyttää. Matka oli siis varsin miellyttävä ja tulimme Tivolin pihaan vain kolme tuntia myöhässä laitteiston pystytykseen, ruoantilaukseen ja instrumenttien lämmittelyyn. Soundchekissä motivaatio 0, väsymys 100. Kuuma suihku hotellissa paransi tilannetta.
Tämä oli toinen Rovaniemen keikkamme ikinä, ja väkeä tuli tyydyttävästi hyvän tunnelman kannalta. Muutama torniolaisälykkö piti omaperäistä huutomekkalaa salissa saattaen meidät tahattomaan häpeään heidän puolestaan. Yleisön ÄO pitäisi testata ovella?
Loppujen lopuksi soitto kajahti varsin komeasti Tivolin takaseinään ja yleisö oli yhtä hyvin mukana kuin kahtena edellisenäkin päivänä (viikolla ja viikonloppuna soittamista voi harvoin vertailla keskenään - alc. huom.). Bändi alkoi herätä vasta setin puolivälissä. Jotain väkivaltaan taipuvaa ääliötä piti välillä ojentaa lavalta käsin, mutta muuten asiat sujuivat.
Jälkeenpäin olimme aika puhki. Nukkumaan pitää päästä. Henkilökunta alkaa väsyneen jääräpäisesti purkaa settiä, jotta aamulla päästään ajoissa matkaan.
Kommentteja: "Täällä on henkilökunnalla erittäin miellyttävä asenne", "Voisivat sitten hommata takahuoneen vessaan rinkan", "Ihan kun ois soittanut kotona olohuoneessa", "Pitääkin joskus koettaa PA:n kanssa".
Tekninen toteutus: 8 1/2
Taiteellinen vaikutelma: 8 1/2
Muuta: Kannianen ja Yrjänä vaahtosivat nähneensä MTV:ltä parhaan videon miesmuistiin. Se oli Tool -nimisen yhtyeen omituinen taidehevitaide. Tivolin viereisessä grillissä lämmitetään hampurilaisetkin mikrossa!!! Raivohullu toppatakkimies häiritsi aamuroudausta jäkättämällä tiellään olevasta bussista. No, hupiahan tämä meille on kaikin puolin. Lämmityslaite oli korjattu ja bussi lupaavasti suorastaan kuuma.
Televisiosuosikiksi (ainoa hotellihuoneessa mahdollinen toimintamuoto) nousemassa Heartmix-sarja. Vain sen seuraaminen on hermojaraastavampaa kuin kiertäminen.
Lisäys: Yhtyeemme virallinen amerikankielinen nimi on
Moral Spacemen
ja line-up:
Johnny Hamster, guitar
Frank Puke, guitar
Pimp Idiot, drums
Hesus Master, bass
Kinky Touch, keyb su
The Mixer previously known as Fat Bottoms, front of house -mix
"Swedish" Gorilla Shithead, monitormix, security (shitheadedness)
Hot Pedofile, lightdesign, lightning remarks
Bamboo "Åttiotalet" Jerk, transport
Vaikutelmia: Ensivierailumme Raahessa, nukkuvassa yhden tehtaan kaupungissa. Ramos on yökerho, jossa pieni karsinoitu lava. Yöpaikka samassa talossa, mistä iso plussa - ja ruokailu on myös asiallisesti järjestetty. Kutina munaskuissa sanoi, että saamme soittaa keskenämme. Viikko kiertuetta tulisi täyteen tänään. Fyysinen ja henkinen väsymys painavat päälle. En tekisi vertailuja ulkomaanbändien jättiläiskiertueisiin, joissa matkaa tehdään lentokoneella, vietetään vapaapäiviä, ja töitä on vain pari tuntia päivässä. Suomessa tällä touhulla tappaa mielenkiintonsa musiikintekemiseen noin viikossa.
Paikalle vaivautunut pieni yleisö oli kuitenkin mainio, ja lavalle päästyämme piristyimme rokkaamaan niin perkeleesti. Tuntui oikein hyvältä soittaa omat epäilyksensä suohon hetkeksi, vain huutaa ja möykätä. Hauskoja duettoja eturivin kanssa. Henkilökuntamme tiesi kertoa, että taaempana olleet ihmiset kyllä enimmäkseen juttelivat takapöydissä - tai pelasivat rulettia!!! Kysykää miksemme tule keikalle sinne ja sinne tai tänne tai mihin vain persperälle. Jos meillä on paska tunnelma, soitamme niin huonosti, että kaikki saavat hävetä. CMX on sen verran Elvisten sukua, että me tarvitsemme PUITTEET, musiikki tarvitsee puitteet, jotta se olisi sitä, mitä me olemme halunneet tarjota. Esimerkiksi Ramos on täysin asiallinen keikkapaikka, henkilökunta mukavaa ja niin poispäin, mutta me emme ole asiallisia, mukavia, me olemme CMX.
Sitäpaitsi keikkajärjestäjälle tuli takkiin ties kuinka monta tuhatta markkaa.
Kommentteja: "Mistähän saisi 800 kiloa puhdasta motivaatiota?" "Vaikka me ollaankin eppunormaali, me ei todellakaan olla eppunormaali."
Tekninen toteutus: 8
Taiteellinen vaikutelma: 7
Muuta: Oletteko koskaan koettaneet soittaa puhelua Raahesta? Unohtakaa koko juttu. Mutta pisteet parturille, joka ei suostunut ottamaan maksua Yrjänän kampauksen uusimisesta. Sitäpaitsi siitä ostamastamme Hesarista, jossa Y komeili etukulttuurisivuna, oli tuo kyseinen juttu nyysitty.
Vaikutelmia: Raahessa saatiin nukkua tarpeeksi pitkään, eikä välimatkakaan ollut tappava tällä kertaa. Olimme Vaasassa ennenkuin huomasimmekaan. Mielenkiintoinen skenaario oli, että Vaasa tunnetaan suurinpiirtein Suomen humppateknon pääkaupunkina, ja ne muutamat kerrat kun olimme täällä käyneet, eivät luvanneet hirveästi.
Art Rock Cafe (Mikä nimikammotus!) sijaitsee keskustan ulkopuolella, keskellä taajaa opiskelija-asutusta ja on puitteiltaan maan laadukkaimpia soittopaikkoja, sen huomasi heti. Korkea, mustaan verhoon kiedottu sopivankokoinen sali, miellyttävä ravintola ja hotelli samassa talossa. Kaikki uutta ja hyvinhoidettua. Ja mitä orkesterin kohteluun tulee, olemme harvoin kokeneet yhtä hyvää huolenpitoa missään, jopa niin, että se meni hieman liioittelun puolelle. Sosiaalitilat hyvät, takahuoneessa sauna, talon ruokalista auki samaan hintaan, ystävällistä palvelua ja miellyttävä hotelli. Mannaa väsyneille, paskaisille muusikonretaleille. Onneksi illan päätteeksi huomasi olevansa Suomessa, kun tarjoilijat tulivat heittämään meidät ulos takahuoneesta ravintolan sulkeutuessa, niin ettei henkilökuntamme, joka oli raatanut koko päivän sitten päässytkään saunomaan! Keikkajärjestäjä päätti myös kadota esiintymisemme jälkeen eikä luvattuja kantajia näkynyt aamulla missään. Henkilökuntamme loukkasi selkänsä roudatessaan kamat keskenään. Nimim. Tästä puhutaan vielä.
Sali, kuten sanottu, oli hyvä soittaa ja hyvä ilmeisesti myös yleisön kannalta, sillä keikan aikana salissa vallitsi loistava atmosfääri. Ihmiset olivat kerrassaan mukana alusta loppuun. Me itse hieman kämmäilimme lavalla, mikä johti hyvin suureen hajontaan, mitä tulee yhtyeen sisäisiin mielipiteisiin konsertin onnistumisesta. Kanniainen oli mielestään liian väsynyt ja kuin omissa maailmoissaan, Halmkrona näytti kärsivän hetkittäisistä keskittymisvaikeusista ja Rasio oli mielestään soittanut huonommin kuin tavallisesti, vaikkei sitä kukaan muu huomannut. Vai oliko se niin, että muut soittivat huonosti hänen mielestään. Yrjänä soitti mielestään paremmin, kuin yhdelläkään kiertueen keikalla tähän asti, ja osasi vielä ottaa kontaktia yleisöönkin, eikä vain jurnuttanut biisien väleissä.
Kommetteja: "Ruoasta en tiedä, mutta palvelu on tunkeilevaa", "Hei, enää yhdeksän keikkaa tähän putkeen!" , "Seuraavaksi siirrymme leipälajiimme suomalaiseen souliin (Discoinfernon spiikki)" , "Onx rok?!"
Tekninen toteutus: 9+
Taiteellinen vaikutelma: 9
Muuta: Tullessamme Vaasaan pysähdyime kysymään ohikulkijalta tietä. Normaalisti romuisen bussin pysähtyminen kohdalle aiheuttaa hämmentyneitä reaktioita, mutta nyt yhytetty herra oli kovasti ystävällinen ja hyppäsi autoonsa ja ajoi edellämme keikkapaikkaan asti. Kiitos.
Ai niin, muuten kovin ajanmukaisen hotellin puhelinkeskus oli analoginen, joten päivittäminen ei onnistunut vasta kun Porin nuorisotalon kellarin keittiöstä!!!
Vaikutelmia: Järjestäjät kertoivat Aikakoneen vetäneen Nuorisotalolle 20 katsojaa. Jonkun rokyhtyeen 6. Mielessään on aina hirmuista kuvitella tyhjälle salille soittamisen kolhoutta ja noloutta - ja siis noloutta ennenkaikkea paikalle vaivautuneitten mielissä. Takahuone kellarissa mainio. Sauna ja kaikki. Periaatteessa erinomainen keikkapaikka mutta käytännössä lienee hankalaa saada ihmisiä lähtemään. Lisäksi sisään saa ottaa vain kolmesataa, jonka huomioiden järjestäjät eivät olleet juuri ilmoitelleet lehdissä... Hyvinhän yleisöä kuitenkin tuli, ja perustellisen riehakasta. Ellemme itse olisi olleet täysin lopussa ja poikki (suhteellinen ilmaus) meininki (mitä tuokin sana nyt sitten "tarkoittaa") olisi voinut olla aivan hulvaton, nyt päästiin vain puoliväliin kattoa. Uutena ilmiönä mainittakoon tyttöjen kirkuna lavalle tultaessa, joka kylläkin tulkittiin puoli-ironiseksi ja vaimeni kun valot paljastivat kulahtaneen ilmihahmomme. Vai? Lavasukeltaminen yleistyi hetkeksi, mutta vaimeni hieman kun järjestäjät alkoivat heittää sen harjoittajia ulos varoittamatta tai meille ilmoittamatta. Miinusta. Daivaus voi tappaa, mutta se on myös merkki positiivisesta kaaoksesta. Mene tiedä, mutta älä putoa silmille tai lattialle.
Kommetteja: Liian poikki puhumaan.
Tekninen toteutus:8 1/2
Taiteellinen vaikutelma:8
Muuta:Veda toi uudet paidat. Ne on Ruotsissa painettu vinoon! Ja värinmäärittelly on paska! Mitä tehdä, myydä eioota vai huonoja paitoja? (Myydä ne kappaleet, jotka eivät ole paskoja... +-0) Pelkoa huomisesta Helsingin keikasta. Onko voimat todella näin lopussa? Mitä tästä tulee kun puolet keikoista on vielä edessäpäin.
Vaikutelmia: Soundchekintekemisen jahkailuennätys. Uudessakin kotikaupungissa tulee olla nokonnuuka ja hermoilla kaikesta mahdollisesta. Vaikka käytämme talon PAta, menee teknisiin valmisteluihin tuntitolkulla (No olihan ne monitorit omat - huomio olan takkaa). Talo on sentään tulossa täyteen. Millä henkisillä lihaksilla selätetään itsemme ja yleisön? Tsekin ja kanakeiton jälkeen kaikki haipuvat kotiin hetkeksi (Paitsi Rasio tietenkin), suihkuun ja tiesmitä tekemään. Siinäkin tulee kiire. Pesty, verrytelty ja hermostunut orkesteri takahuoneessa valmiina täyden salin eteen. Me osaamme nämä kappaleet, me olemme oikeastaan kaikkien alojen asiantuntijoita. Eiköhän se onnistu. Väsymyksestä ei ole tietokaan. Rautakanteleen jälkeisellä kiertueella keväällä '95 luulimme soittaneemme parhaan Tavastiamme. Tämä oli parempi. Ei kovin puhdasta, ei kovin mahtipontista, mutta ehdottoman toimivaa. Niin lähellä ns. hyvää meininkiä kuin voi mennä olematta luopio. Ja mikä yleisö. Höyryten ja hioten, mylvien, tanssien kävi yhtye ja väki toisiaan käsiksi. Diskopolis! Sen kauhea sisar!
Kommetteja: "Me ollaan paremmassa iskussa kuin koskaan, mennään niittaamaan ne takaseinään!" (Ei jaksa kirjata kaikkia tuttujen ja niinpois höpinöitä.)
Tekninen toteutus:10-
Taiteellinen vaikutelma:10-
Muuta: Daivaushelvettiä! Yrjänä onnistui lyömään Sumppia täysillä päähän bassolla. Verta. Hölmkrona sai soittimensa täysin epävireeseen (Rasio potkaisi hänet nurin) Pierivissä Sähkökoneissa ja kokeili yleisön päällä uimista koko ajan stemmamikkiin karjuen. Rasio soitti (jo nyt!) legendaarisen demokratia-soolonsa.
Loppujen lopuksi (jalkapalloiluhenkisen - ja harvinaisen - halailun loputtua) takahuoneessa oli hetken niin paljon väkeä, että baarissa olisi varmaan saanut olla enemmän rauhassa. Mutta kaljaahan ne ystävät ja tutut vain tulivat hakemaan.
Paitsi se sitkeä jakkupukuinen arkkiblondi, joka änki ja tunki kunnes pääsi sisään, kertoi olevansa maailman suurin Klamydiafani ja kysyi, että kauankos te olette soitelleet ja minkäsnimisiäteolettepojat? Kuka teistä on laulaja?
Vaikutelmia: Emme olleet ikikuunapäivänä soittaneet Raumalla, useimmat eivät edes olleet käyneet siellä. Yrjänä kyllä jaksoi jankuttaa asuneensa Raumalla pienenä, joskus.
Ponytail oli ehtinyt juuri vaihtaa omistajaa, ja uusi omistaja ihmetteli, miksi vanha oli halunnut järjestää keikan maanantaiksi, kun paikka on normaalisti maanantaisin kiinni! Tuleeko ihmisiä. No ihmisiä tuli ja tunnelma oli lämmin. P on hyvä, mutta hankalarouddatteinen paikka soittaa. Viikonloppuna olisi voinut mennä hillittömäksi. Nytkin tuli niin hiki, niin hiki. Väki huuteli omia suosikkikappaleitaan, joita ei tietenkään koskaan soiteta. Miten me onnistumme aina soittamaan kappaleita, joita kukaan ei halua kuulla???
Keikan jälkeen takahuoneeseen pääsi livahtamaan muutama fani, jotka eivät olleet lähteä kulumallakaan pois. Me haluamme olla rauhassa - Rauhassa! - esiinnyttyämme. Ihmisiä ei vain kehtaa komennella vihaisesti, elleivät itse huomaa olevansa vähän väärässä paikassa. Tai siis, ihmisiä on mukava tavata ja heidän kanssaan jutella, mutta tässä vaiheessa tuskiemme taivalta alkavat kasvot ja nimet mennä niin sekaisin, että vot... Sitäpaitsi, jos ihailet jotakuta, älä tapaa häntä, pidä ennemmin kuvitelma, se on parempi ihminen kuin oikea, väsynyt, raadollinen keikkapsykoosihömelö.
Kommentteja: "Helou pub Sikaniska", "Nämä Raumalaisethan ovat ihan kännissä..."
Tekninen tuho: 9
Taiteellinen uho: 9-
Muuta: Hyvin asiallinen ja mukava henkilökunta. Keep up the good work. Lemonator -yhtye oli koristellut takahuoneen noin miljoonalla logollaan. Rasittavaa. Joku fani selitti nähneensä Wilman täällä, ja viettäneensä keikan tuijottaen läheltä Annan nännejä... Tätä hän jaksoi jankuttaa vartin, kunnes nostimme hänet pihalle. Muuten mukava poika.
Vaikutelmia: Kåren voi olla kolkko sali, mutta meillä se näyttää muuttuvan helposti hikilooshiksi. Eturivin tuskaa. Monitorit karkuteillä. Paidattomia uroita ja raivotanssivia neitseitä. Kolmastoista keikka melkein putkeen alkaa tuottaa tulosta sillä tavoin, että osaamme nämä kappaleet ja tämän päivärytmin - alamme virkistyä koomasta puolenyönmaissa ja voisimme soittaa koko yön ellemme olisi oikeasti paska yhtye.
Pitäisikö settiä jatkaa, kun se vilahtaa niin nopeasti ohi? Pari rumpusooloa, puolen tunnin jats, kuorolaulua yms... Tsekissä yritetään Nahkaparturia, mutta eihän se taitu kuin luokille.
Lavanreunalla istunut kaunis liki keski-ikäinen nainen herättää sosiologisen mielenkiintomme. Onko hän fani? Antropologi? Tyttärensä mukana raahaama rokäiti? Suopon soluttautuja? Maria Melinin nätimpi pikkusisko?
Kommetteja: "Orgasmi tai ei mitään!", "Tilanne on nyt se, että jos kaljakaan ei mene enää alas, niin mitä helvettiä minä juon; ja soittaako tätä jöötiä selvänä tässä tilassa...".
Tekninen toteutus:9
Taiteellinen vaikutelma:9
Muuta:Klassinen (ja tiesminkätakia) hotellimme Turussa, kälylä nilmeltä Astro, alkaa käydä hermoille. Huoneet haisee pahalle, sängyt on kapeat ja kovat, suihkuverho homeessa, huoneista ei voi soittaa, ja muut asiakkaat tuovat itämafian mieleen. Toisaalta muistamme kertaa, jolloin mennävuonnajoskus epämääräisten bailujen jälkeen hotellinisäntä puoliksi kantoi osan väsyneistä juhlijoista huoneisiin olivat he buukattuja eli eivät. Alkaa kaivata ketjuhotellien kliinistä asiallisuutta.
Urhea Hesburgerin työläinen raataa sulkemisajan jälkeen liudan parasta roskaruokaa osalle meistä manauksia syytäen, mutta hymyillen. Yönälän ratkaisija.
Halmkrooooona ja Yrjänström tutustuvat paikalliseen etnoon. Loistavaa Sushia ravintola Tokyossa.
Orchestraalinen interventio valituksen merkissä: Tiistaina lähettivät Jyrki -ohjelmassa CMX-aiheisen Spotlight -homman. Emme nähneet ohjelmaa, koska soitimme samaan aikaan Kerenilla, mutta suruksemme kuulimme, että se oli jouduttu tekemään ilmeisen kiireessä. Alkuperäinen tarkoitus (ainakin meidän puoleltamme) oli luoda hieman perspektiiviä myös yhtyeemme historiaan. Siksi olimme toimittaneet ohjaajalle sekalaista arkistofilmimateriaalia vuosilta '85 - '95. Nyt ohjelma oli koostunut pari viikkoa sitten tehdystä studiolivesoitosta, haastattelusta, sekä muutamasta aiemmasta videostamme.
Mikä nyt sitten mättää. Kanadalaisten tekemät Spotlightit ovat olleet ilahduttavia koska ne luovat perspektiiviä monien sellaisten yhtyeiden historiaan, joista muuten tietäisi vain nimen ja viimeisimmät videot. Ne on selvästi tehty huolella ja aikaa on ollut. Meillä olisi runsaasti hauskaa/surkeaa/mielenkiintoista videomateriaalia, mutta koska Jyrkissä työskennellään hysterian vallassa, ei sen läpikäyminen ollut ilmeisesti mahdollista. Eli taas suomalainen on huonompaa kuin ulkomainen, ja miksi: Ihmisillä ei ole aikaa/mielenkiintoa tehdä asioita kunnolla. Työ hukkuu tekemiseen.
Emme ole nähneet dokumenttia, mutta pelkäämme, ettemme sitä voi allekirjoittaa.
Vaikutelmia: Lutakko on perinteisesti kaikkein parhaita soittopaikkoja meille. Henkilökunta on OK, ruokahuolto toimii, sali on hyvä. Se on jaettu siten, että anniskelu on mahdollista, vaikka saliin sinänsä ei ole ikärajaa. Harvassa paikassa tällainen toimii. Lutakko toimii.
Liput oli myyty loppuun jo ennakkoon. Sellainen antaa hyvän kutinan. Vaihdoimme hotellivarauksen lähempään hotelliin kuin mihin se oli aluksi sovittu ja otimme tavallisen suihku ja niinpoispäin tuokion ennen keikkaa.
Lutakon ongelma on huono takahuone. Pieni, vessaton koppi, jonne on asiattomien aivan liian helppo päästä. Kun tulimme kymmenen maissa takaisin hotellista, takahuoneessa istui joku tyttö lukemassa Halmkronan laukusta ottamaansa kiertuelistaamme ( paperia, josta ilmenevät kaikki faktat: hinnat, paikat, puhelinnumerot, hotellit, järjestäjät, sopimukset yms.)Hän oli myös katsonut asiakseen avata juomiamme. Yrjänän bassolaukku oli tutkittu ja vaatteita pengottu. Kun kysyimme mitä hän oikein kuvittelee tekevänsä, hän vastasi tyynesti että hänen oli luvattu olla täällä, että hän on jonkun imaginäärisen kilpailun voittaja (Tongi ihmisten tavaroita -kisa!)ja nimensäkin hän kertoi eikä ollut suostua lähtemään. Kun hetken kuluttua inventoimme hieman, huomasimme Rasion kameran hävinneen.
Jos joku kuvittelee, että me olemme varakkaita ihmisiä, niin kuvitelkoon. Tappio ei ole taloudellinen vaan lyö kirveen siihen luottamukseen, jota olemme aina tunteneet kaikkia yleisöjämme kohtaan. 599 ihmistä voi olla aivan mahtavia, mutta yksi järkiheitto ääliö pilaa koko tunnelman.
Sitäpaitsi kiertuepäiväkirjan kuvaosasto jää nyt tekemättä. Kuvat varasti joku salaisesta syystä katkera, itsekäs ihminen. Sääli ja häpeä.
Keikka sinänsä oli hieno, kuten Lutakossa aina. Kuuma, järjetön, valtoimenaan vellova tunnelma. Loppurytäkässä sekä Rasio, että Yrjänä putosivat katsomon puolelle, eivätkä olleet päästä takaisin yhtenä kappaleena.
Siis sellaisia tunnelmia, joiden takia tätä työtä kannattaa tehdä.
Kommetteja: "On aika päästää sisäinen Jorma Reini irti", "Ei se ole taloudellinen kysymys, vaan se loukkaus, että minun tavaroita pengotaan", "Ja sitten miehet on muka röyhkeitä", "Arvaa kuinka röyhkeitä".
Tekninen toteutus:9
Taiteellinen vaikutelma:8 1/2
Muuta:Tommi Läntinen oli samassa hotellissa! Sumppi oli järjestää itselleen loparit veljeilemällä crewn kanssa. (Crewn?)
Yrjänä vihittiin pikaisesti Lutakon salissa keikan jälkeen Pyhän Mikaelin veljeskuntaan. Hän asianmukaisesti polvistui ja sai Mikaelinristin kaulaansa. Toivottavasti kyseessä ei ole Tuska -klubin haaraosasto. (Y: Olis vaan.)
J. R.! Kiitokset yleisöön valahtaneen sormuksen pelastamisesta.
Huom: Nämä sivut ovat pikaisesti kertalyömällä kirjoitettut, eivätkä kieliasultaan pyri täyttämään mitään standardeja.
Vaikutelmia: Sorsanpesä on maailman huvittavimpia hotelleja - oikeasti sorsanpesän muotoinen rakennus. Luvassa oli paikallisen elmun pikkujoulu. Pikkujoulu!
Saunottiin ja uitiin, syötiin hyvä päivällinen. Henkilökunta raatoi setin kasaan viidettätoista kertaa hotellin omituiseen pyöreään tuhat ja yksi yötä goes Hollywood tyyppiseen yäkerhoon. Väsyttää ja ramasee. Kuka tätä jaksaa. (Me ja monet muut ääliöt.)
Lavan edusta on rakenteellisesti moshpit ja aika pandemonium siitä kehkesikin. Hiki ja räkä lensivät järkkäreiltäkin kun he pitivät aitaa pystyssä. Lavalla ei ole tilaa liikkua. Kaaoksen asteita. Itse Luulimme olevamme humalassa leppoisan saunahönöttelyn jälkeen, vaan yleisöpä on oikein vallan perseillään. Tätä se viina teettää. Yhtyeen ja yleisön interaktio on kuitenkin rattoisaa. Kiertueen muodottomaksi turvottama solisti todistaa viimeisessä kappaleessa ruusu hampaissa laulamisen lähes mahdolliseksi.
Hieno keikka, siis, ja kaikestahuolimatta.
Kommetteja: "Our country reeks of trees, our yaks are very large and they smell like beef-carcasses". (sävel: God save the queen - se alkuperäinen) Salminen ja Yrjänä katsoivat bingoloton kokonaan!!! Salvador Dali oli ihan normaali kaveri. "Onko teillä kuulkaa pojat Internet -sivuja, minä voisin halvalla tehdä." (Takahuoneeseen punkenut ajan hermoa tunnusteleva alan opiskelija)
Tekninen toteutus:going through the motions.
Taiteellinen vaikutelma: miten niin taiteellinen.
Muuta:Koska lähtö Kemiin oli kuudelta, päätimme olla nukkumatta ennen sitä. Hyvä valinta. Billeet! (Hhohhoijaa.)
Hotelli oli lataissut meille aamiaishoidon kuuden aikaan, mutta matkatavaroitaan raahaava ja väsynyt/laitavetoinen joukkkomme ei saanut saliin valon valoa. Juoksentelua, kiroamista ja sekoilua ruokaa etsiessä. Lopulta otetaan joitain tarjoilulautasia näppituntumalla mukaan. Paniikkia, päänsärkyä, onnettomuutta ja kurjuutta.
Vaikutelmia: Kemin esiintymisen piti olla tämänvuotisen Lumilinnan avajaisissa, mutta heikon lumitilanteen vuoksi Lapponia -lavan tienoille on saatu rakennettua vasta alustavat muurit - sinänsä massiiviset, mutta edeltävään mielikuvaan nähden täysin naurettavat.
Väsymyksestä puolikuollut joukkomme pasteerailee lavalla. Päätetään käyttää omaa PAta, koska kaupungin puolesta paikalle vuokrattu on legotyyppinen. Muuten järjestelyt ovat helevetin asialliset ja kaikki erittäin ystävällisiä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että meiltä ovat kohteliaisuudet loppuneet jo edellisviikolla.
Lava on iso. Lämmitetyn alueen raja kulkee kuuden metrin päässä lavan reunasta. Lämmön epätasaisuus on ongelma vireen kannalta, mutta muuten alkaa soundhceckin (vai pitäisikö se kirjoittaa oikein) jälkeen näyttää paremmalta. Ilta tummuu ja valot ovat hyvähköt. Vieressä hönkäilee perämeren musta autius ja jään yli hohkaavat Tornion terästehtaan valot.
Järjestäjillä (oli se oma myyjä eli joku muu) on merkillinen taipumus tehdä hotellivaraus aina mahdollisimman kaukana olevaan hotelliin jotta sinne menemisestä olisi niin paljon vaivaa kuin suinkin. Kai siinä aina säästää kympin.
Vaihdettuamme hotellivarauksen lähimpään paikkaan ja hoidettuamme muut asiat, odottelemme tunnin verran uskomattoman pieniksi osoittautuneita lihapullaannoksia lavan läheisessä ravintolassa. Sitten hotelliin unosille.
Takahuoneessa (parakissa) koetamme heräillä ennen keikkaa. Tuleekohan tännekään ketään? Kolmentuhannen hengen areena näyttää puolillaankin tyhjältä...
Vartin ennen soittoaikaa ei missään näy ketään. Hetkeä ennen lavallemenoa yleisö kuitenkin ilmestynyt. Kuka nyt haluaa seisoa ulkona odottamassa yhtään mitään.
Viileästä ilmasta huolimatta ilmapiiristä tulee lämmin. On outoa soittaa niin kaukana ihmisistä. Edes soittimen piuha ei riitä lavan reunalle asti. Emme osaa enää itse arvostella soittoamme. Kai me samaa kappaletta enimmäkseen soitimme. Keikan jälkeen on tarpeeksi väsynyt. Tarpeeksi.
Kommentteja: "Liittyen sisäelimien tulevaisuuteen: onko elämä mahdollisesti ehtoopuolella kun virtsatessa väristä tulee mieleen joulutähti ja hajun irroittama kattolaasti tuo iloisen vision minkä tahansa suomalaisen joulukadun äärettömän kodikkaasta räntäsateesta.(x-mas delete)."
Teknillinen korkeakoulu: Lähin Oulussa.
Taiteellinen vapaus: Kuvitelma.
Muuta (maalle): Parakissa vierailee järjestäjä, joka on tehnyt parikymmentä vuotta keikkamyyntihommia. Asiallinen mies. Osti pojalleen levyn ja paidan ja joi kossuamme. Totesi hermoiluumme yleisömäärästä, että jos teillä ei ole kerran omariskikeikka, niin paskaako siinä mietitte, soitatte vaan.
Iltapäivällä partainen äijä tulee kysymään lavan reunalla toljottavalta Yrjänälle että miltä paikka näyttää. Suoraan sanoen ei yhtään miltään, kaikkeenvittuuntunut ihmisraunio toteaa. Mies jupisee joitain kirosanoja loukkaantuneena ja poistuu. Jälkeenpäin ilmenee hänen olleen apulaiskaupunginjohtaja, joka alunperin hommasi meidät tänne ja vastaa muutenkin Lumilinnan rakennustöistä ja ohjelmasta.
Vaikutelmia: Tulimme juuri. Termi on Vikingline. Lavalle ei mahdu edes rumpuja. Henkilökuntamme on kyllästynyt elämään ja meihin. Me olemme kyllästyneet maailmanhistoriaan ja alkoholiin. Kainuulaiset ovat ystävällisiä. Päivitän tätä paraikaa hotellin toimistosta, olutlasi käden ulottuvilla, illan konserttiin on aikaa reilu tunti. Jatkamme huomenna jos suinkin kykenemme.
Emme kyenneet. Liki 600 kilometrin bussimatka Helsinkiin oli tarpeeksi raastava kokemus ilman päivittelyäkin.
Kiertueen päätöskeikka oli kuitenkin onnistunut: hikinen, ahdas, kaottinen ja samalla oudon vapautunut ja rento. Dominon esiintymissoppi oli juuri niin epäkelpo kaltaisellemme orkesterille kun olimme kuvitelleetkin. Eturivi oli 23 sentin päässä, lavalla ei voinut liikkua ja se oli matala. Yleisö yritti kavuta kahteen kerrokseen nähdäkseen mitä lavalla (= karsinoidussa sohvanurkassa) tapahtui. Yksi rohkea daivaaja (osuvammin floataaja) yritti tulla lähemmäksi, mutta menetti hötäkässä vain toisen kenkänsä.
Oli muuten viimeinen kerta kun annoimme henkilökuntamme kirjoittaa biisilistamme. Gorilla oli ns. humoristisella tuulella kirjoittanut joka toisen biisin kohdalle tuntemattomia sävelteoksia (Lapsi, Kuurankukka, Macarena..) sillä seurauksella että Halmkrona meinasi tukehtua nauruun ensimmäisen biisin aikana huomattuaan kepposen. Onneksi kiertueen aikana lähes samana pysynyt biisilista oli pultattu takaraivoomme.
Encoreita soittamaan lähtiessä muut orkan bändin pojat päättivät järjestää
Yrjänälle riemua jättäytymällä takahuoneeseen, mutta harmiksensa
Y alkoikin vedellä elekään värähtämättä Helvetin hyvää paimenta.
Muutenkin poikkeava encorenippu yllätti bändin itsensäkin, kun
Kanniainen alkoi varoittamatta soittaa Hikeä. Täysin listan
ulkopuolelta, treenaamatta. No hyvinhän sen muisti.
Rasion traditionaalista demokratiasooloa ei kuultu Sähkökoneissa, vaan
Tipi ojensi kitaransa lavaääni-Sumpille joka hämmästyneenäkin revitti
aivan ilmiömäisen tiluliluttelun. Olisi pitänyt sittenkin päästä
henkilökunnan oma trio lavalle lämppäriksi.
Kommetteja: "Mä teen ainakin kaikkeni tuhotakseni koko soun" (Sumppi). "Pelkään sairastuneeni peniskateuteen."
Tekninen toteutus ja Taiteellinen vaikutelma: mitä nämä ovat tarkoittavinaan.
Muuta: Kiitokset Lady Dominalle huolenpidosta.
Teille kaikille hulluille, jotka kaikesta huolimatta seisotte suoraan
PA-kaapin edessä koko keikan ajan, käyttäkää
järkeä.
Päätössanat: Tämä kiertuepäiväkirja on välttämätöntä lopettaa tommytabermaiseen säkeeseen, jonka valotaiteilija Väisänen lausahti saapuessamme takaisin Helsinkkiin:
Vittu, tahdon roudata rojuni puutarhaasi.